Mitä proge on
Noin lähtökohtaisesti musiikin lokerointi tiettyyn tyylisuuntaan tai genreen kuuluvaksi on tyhmää ja tylsää, koska yhteismitallisia määritelmiä ei ole olemassa. Unto Monosen Satumaa-tango voi olla progea siinä missä Edvard Vesalan Sound and Furyn atonaaliset sekoilut tai Primusin hieman, hmm, omituinen meteli.
Progessa lähtökohtana voi olla jonkinlainen ja jonkinasteinen musikaalinen masturbointi (Dream Theater), jazz-bändeistä tuttu "soita sä tossa välissä piitkä soolo, mä jatkan siitä", omanlaisensa "Think Out-of-the-box" -mentaliteetti (epäsovinnaiset sointukulut ja/tai tahtilajit) tai näiden yhdistelmä.
Kiitos, 1970-luku!
Led Zeppelin oli omanlaisensa progebändi, kuten olivat myös Uriah Heep, Deep Purple ja Black Sabbath. Kaikki nämä yhtyeet kokeilivat rohkeasti rajojaan aivan siinä missä Genesis, Pink Floyd tai Yes. Camel? King Crimson? Wishbone Ash? Wigwam? Tasavallan Presidentti?
Kuunnelkaa sillä korvalla Queenin II. Aivan huikea levy, ikävä kyllä bändin ehkä aliarvostetuin. Elton Johnin Goodbye Yellow Brick Roadin avauspiisi Funeral for a friend on loistavaa progea.
Proge tänä päivänä
Tunnustan, että tietämykseni tämän päivän progesta ja progebändeistä on luokattoman heikko. Onhan bändejä ollut, tullut ja mennyt paljon, kotimaisiakin vaikka kuinka monta. Kingston Wall, sen "johdannainen" Zook, Subspace Radio ja Ben Granfelt Band tulivat ensimmäisinä mieleen.
En tiedä, minkälaisia ovat esimerkiksi Spock's Beardin uusimmat levyt; 2003 julkaistu Feel Euphoria on viimeisin minkä olen kuullut. Kitaravirtuoosi Joe Satrianin Unstoppable Momentum (2013) odottaa oikeaa hetkeä ja mielentilaa, saattaa olla progea tai saattaa olla olematta. Vastuu kun tässäkin on kuulijalla.
Lopuksi
Better think awhile
Or I may never think again
If this were the last day of your life, my friend
Tell me, what do you think you would do then?
Or I may never think again
If this were the last day of your life, my friend
Tell me, what do you think you would do then?
Genesis - Undertow
Tekstit
Proge-musiikin ystävä itsekin olen kauan ollut. Hienoa, että mainitsit tuon Queen II:n, se on aivan upea levy, ennen kuin nousivat tietoituuteen A night at the operan myötä, mielestäni ehkä Queenin paras?
VastaaPoistaLisättäköön tuohon listaan myös Iron Butterfly (tunnetuin biisi lienee In a gadda da vida) ja Gentle Giant, joka ehkä jakaa mielipiteitä. Myös Jethro Tullin Thick as a Brick (myös Passion Play) menevät tuohon progekategoriaan, vaikka ilmeisesti Thick oli tarkoitettu vähän irvailuksi progelle. Siitä tuli silti progeklassikko.
Zappa menee vähän yli ymmärryksen ajoittain, koska liian itsetarkoituksellista monimutkaisuutta ajoittain kuulen. Mutta proge-genre ylipäätään on tuottanut valtavan määrän klassista rockia, jota kelpaa kuunnella nykyisinkin Cheekien ja Kanyeiden välttämiseksi.
Tervehys DuPont, kiitos kommentista.
PoistaQueenin ekallakin on hetkensä, esimerkiksi Keep yourself alive ja Liar. II on mahtava näyte bändin kyvyistä ja taidoista, tässä March of the black queen.
Jethro Tull oli hyvä bändi, Aqualung kolahti kovaa. Uudemmista progebändeistä unohdin mainita Toolin.
En ole uskaltanut ostaa yhtään Zappan levyä, mutta tämä live-DVD on vakavasti harkinnassa. Bobby Brown.