Kotkan oma monasahlin, kaupunginjohtaja Lindelöf (sdp) uskoo satuihin

Pravdassa on uutinen mahtipontiselta kalskahtavasta Kotkan sataman kehityshankkeesta.

Värikkäät kansainväliset liikemiehet ovat tekemässä Kotkan kantasatamasta suurta Itämeren-risteilijöiden ostosparatiisia.

55 000 asukkaan kaupungin oloissa jättimäisessä Kotka Old Port -keskuksessa olisi ostoskeskus, hotelleja, ravintoloita, asuntoja ja elokuvateattereita.

Jos vaiheittain rakennettava hanke toteutuu koko laajuudessaan, se maksaa lähes 400 miljoonaa euroa. Suomen oloissa uudenlaiseen outlet-keskukseen pitäisi tulla yli 200 edellissesongin muotia edullisesti kauppaavaa myymälää.

Kotkan oma monasahlin eli luottokorttihöyläyksistään tunnettu kaupunginjohtaja Henry Lindelöf imaisi syötin koukkuineen, nyt tällä haihattelulla tietysti on hirmuinen "kiire".

Pari pikkujuttua vähintään hidastaa tätä päivänselvää kusetusyritystä: kyseinen alue pitää kaavoittaa uusiksi ja on aivan varmaa, että kaavasta valitetaan. Hallinto-oikeuden ruuhkat tuntien on aivan turha edes haaveilla siitä, että mitään tapahtuisi lähimmän vuoden aikana.

Myös ansaintalogiikka ontuu. En usko, että esimerkiksi Miamista risteilylle lähteviä kiinnostaa tippaakaan tonkia jotain vanhoja rättejä. Pääkaupunkiseudulla on erilaisia kirpputoreja kymmeniä, tuskin sieltäkään kukaan lähtee varta vasten ostamaan vitosen t-paitaa Kotkasta asti.

On Kotkassa sentään joitain kaupunginvaltuutettuja, jotka omalla nimellään uskaltavat arvostella tätä Kotkan omaa guggisprojektia.

Kaupunginvaltuutettu Tarja Bohm (vas) on yksi niistä harvoista, jotka ovat epäilleet hankkeen realistisuutta julkisesti. Hän kutsui yleisönosastokirjoituksessaan hankkeen vetäjää Cameron Sawyeria joulupukiksi.

"Aikataulu on mielettömän nopea. Mitään kustannusarviota kaupungin kuluista ei ole, eikä tietoa suunnitteluun tähän asti käytetyistä rahoista saa tivaamallakaan", Bohm ihmettelee. (Lähde: Pravda)

Puhaltakaas kotkalaiset päättäjät tämä peli nyt poikki. Ei tämmöisiä satuja saa kukaan vastuuntuntoinen uskoa eikä varsinkaan lähteä siitä Lindelöfin tyyliin meuhkaamaan ympäri maailmaa. Mukavahan se tietysti on reissata kaupungin rahoilla - ja päästä taas höyläämään kaupungin luottokorttia.