Elämän pikku iloja

Vanhemman rouvan kanssa ulkoilemassa ollut, minulle entuudestaan tuntematon karvakuono jämäkästi käski mummelia pysähtymään ja odottamaan, että protokollan mukaiset tervehdykset vaihdamme. Jotenkin tuokin otus tiesi, että olen koiraihminen. Tästä tapaamisesta jäi todella hyvä mieli.

Sekin ilahduttaa, että kaatiskamaksi jo luokittelemani ns. "kotiteatterivahvistin" piristyi kympin investoinnilla. Sen verran maksoi linssinputsaus-CD. Lumevaikutusta tai ei, mutta nyt diskantit jotenkin tuntuvat kuuluvan paremmin kuin ennen putsausta.

Mikä tärkeintä: minulle rakkaat ihmiset tuntuvat toipuneen läheistensä kuolemasta. Elämä jatkuu, hyvä niin.

Aurinkoista alkukevättä kaikille.