Esimerkiksi Ruotsissa: karjuva... asuntopula

Julia Caesar kirjoittaa uusimmassa Sunnuntaikronikassaan (Snaphanen.dk) paljon asiaa Ruotsin yhä pahenevasta asuntotilanteesta ja asunto- ja maahanmuuttopolitiikan kummallisuuksista.

Tämä on yksi Ruotsin holtittoman maahanmuuttopolitiikan mukanaantuomia ongelmia: tulijoita oli viime vuonna noin 127.000, uusia asuntoja rakennettiin vain 38.500.

Kuntapaikkoja uusruotsalaisille tarvittaisiin 23.100, noin 14.000 asuntoa, mutta tarjolla ei ole kuin noin 11.700 paikkaa.

Huolimatta monien bloggareiden ja maahanmuuttokriitikoiden varoituksista Ruotsin maahanmuuttopolitiikka menee yhä vain hullummaksi. Helmikuussa vastaanottokeskuksissa notkui reilut 9.000 henkilöä, joille on myönnetty oleskelulupa mutta joille ei ole tarjolla asuntoa. Tilanne on kestämätön.

Tai siis, kyllä vapaita asuntoja on, mutta koska ne ovat susien ja karhujen ympäröimissä korpikylissä metsien keskellä uusruotsalaiset eivät näihin halua muuttaa.

Julia Caesar arvostelee voimakkaasti Ruotsin feministihallituksen typeryyttä, kunnalliseen itsehallintoon puuttumista ja jopa vertaa tiettyjä toimia Stalinin aikaiseen Neuvostoliittoon. Jos ruotsi yhtään taipuu, käykää lukemassa alkuperäinen juttu.

Sama suuntaus on Suomessakin, varoituksista huolimatta. Uusi syrjintälaki on tästä pelottava esimerkki, se kun erään tulkinnan mukaan rajoittaa perustuslain takaamaa yksityisen omaisuuden suojaa.

Henkilö A ei tuon tulkinnan mukaan enää saisi vuokrata omistamaansa asuntoa "B:lle", vaan pahimmassa tapauksessa joutuu todistamaan ettei syrjinyt ketään (käänteinen todistustaakka). Mielenkiintoiseksi tilanne muuttuu siinä vaiheessa, kun osaavat juristit pyörittävät nämä Bidén byrån byråkraatit solmuun. Onhan selvää, että jos nämä turhat paperinpyörittäjät vaativat A:ta olemaan antamatta asuntoaan vuokralle "B:lle" kuten näiden välinen sopimus oli, kyseessä on syrjintä "B:tä" kohtaan. Kyseessä saattaa olla myös sopimusvapauden rajoittaminen.

Uusi eduskunta voineekin hetimmiten säätää rajoituksia syrjintälakiin, se kun ylittää reilusti aiheeseen liittyvän EU-direktiivin vaatimukset.

Todellakin, Suomi voi ottaa oppia muiden tekemistä virheistä. Tekemällä täsmälleen samat. M.O.T.