Kuviteltu luokkaretki

Oli kaunis kuulas kevätaamu, pakkasta vain kahdeksan astetta. Luokka valmistautui pitkään odotettuun retkeen lähistöllä sijaitsevaan "ikimuistoisia elämyksiä" tarjoavaan huvipuistoon, mutta sitten alkoi tapahtua jotain kummallista.
Juuri ennen kuin bussi lähti liikkeelle, lakimies Seppo Sontiainen tuli naama punaisena karjumaan.
- Emme hyväksy sitä, ettei Minne-Meerit pääse kyytiin koska hän ei verhoudu burkhaan ja hän vaatii kunnon eväät myös päivänvalossa. Minne-Meeritin kohtelu on perustuslain vastaista, mitään todistettavasti ja todennettavasti olevaa hyväksyttävää syytä Minne-Meeritin syrjimiselle ei ole. Teemme tästä ilmoituksen syrjintävaltuutetulle emmekä sulje pois sitä vaihtoehtoa, että teemme myös rikosilmoituksen.

Hämmentyneenä bussikuski nostaa kädet pystyyn ja soittaa syrjintävaltuutettu Kirsi Pimiälle.
- Kirsi
- joo, so'on pussikuski täältä Perähikiältä moroo
- Päivää, miten voin auttaa
- ...noqu tuo Minne-Meerit...
- Tiedän ja tunnen tapauksen. Ota sinä ihan rauhallisesti sillä aikaa kun minä soitan PolPoille. Kymmenen minuuttia, TOPS.
- OK, odotan

Paniikissa Kirsi Pimiä soittaa salaistakin salaisempaan numeroon.
- Kirsi täällä moi. Nyt on tilanne päällä, ne oikeesti tietää mistä on kysymys!!!
Haudanvakava ääni vastasi.
- Ei hätää, Jyrki "kukkaruukku" Käteinen hoitaa. Over and out.
...tuut tuut tuut...

Pimiä tunsi jotain kuumaa Tenassaan: ne vuodot alkoivat taas. Mitä nyt, mitä voisin tehdä, mietti Kirsi. Hän päätti soittaa aina yhtä luotettavalle Eva Biaudetille.
- Halå, Eva här
- Eva, auta minua, nyt on hätä!1!
- ...nu förstår jag inte...
...tuut tuut tuut...

Toivonrippeensä menettänyt Kirsi Pimiä turvautui viimeiseen oljenkorteen: totuuteen.
Kiitos, YLE.