Päivänselvää on, että nyt julkisuudessa esillä olleet arviot näiden "ylimääräisten" syyrialaisten pakolaisten aiheuttamista kustannuksista (1,5 miljoonaa euroa ensi vuodelle, 2,7 miljoonaa euroa vv. 2014-2017) eivät ole realistisia.
Laskennallinen korvaus on 2 300 euroa/vuosi 7-vuotiaan ja tätä vanhemman henkilön kohdalla. Alle 7-vuotiaista maksettava korvaus on 6 845 euroa/vuosi.
Kolme sataa "ylimääräistä" pakolaista á 2.300 euroa/vuosi (olettaen että kaikki ovat vähintään 7-vuotiaita) ei toki ole "kuin" 690.000 euroa, mutta kun tämä ei riitä. Laskennallisten korvausten lisäksi tulee muita kustannuksia, taulukko 3.
Taulukossa 4 on hieman yksilöity ja eritelty, mihin kaikkeen valtion eli suomalaisten veronmaksajien rahaa upposi viime vuonna. Laskennallisten korvausten osuus kokonaispotista (76 miljoonaa euroa) oli vain 29,30%.
Muistutan siitä ikävästä tosiasiasta, että vakiintuneen käytännön mukaan Suomeen tullee pääasiassa henkilöitä, joiden integroitumis- ja kotoutumismahdollisuudet ovat pienet, jopa olemattomat. Mahdollista on sekin, että saamme "iloita" syyrialaisista, joiden terveydentila vaatii kallista erikoissairaanhoitoa.
Olisi kohtuullista ja oikeudenmukaista, että vastineeksi kuntapaikalle kunnan edustajat olisivat valintaprosessissa se instanssi, joka päättää saako ko. pakolainen kuntapaikan vai ei.
1) "pakolainen" tässä tekstissä tarkoittaa henkilöä, jolla on UNHCR:n myöntämä pakolaisstatus. Se siis ei tarkoita samaa kuin "turvapaikanhakija", vaikka esimerkiksi Maria Guzenina-Richardson ansiokkaasti käsitteitä sekoittaakin.
Ruotsiin on tähän mennessä saapunut noin 15 000 syyrialaispakolaista. Norjassa noin 3500 ja Tanskassa noin 730 syyrialaista on saanut turvapaikan.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti