Pravda yllättää ja kertoo tosiasioita suurmoskeijasta, siinä sivussa hieman mäiskii The Ritvaa

Päivän Pravda yllättäen hieman mäiskii The Ritvaa ja kertoo muutamia tosiasioita suurmoskeijahankkeesta.

Moskeijan puolesta on ottanut heinäkuussa kantaa Helsingin sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen (sd).

Ylen haastattelussa (14. ja 15. 7.) Viljanen kertoi kaupungin valmistelevan tontin varaamista Hanasaaresta. Hän kieltäytyi perjantaina HS:n haastattelusta vedoten kesälomakiireisiin.

Kun moskeijaa havittelevat Ilari Rantakari ja Pia Jardi esittivät noin vuosi sitten ensi kertaa tonttitoiveensa kaupungille, yhteydenotto tuli HS:n saamien tietojen mukaan Viljasen kautta.

* * *

Uskonnollisten yhteisöjen asiat eivät kaupunginjohtaja Jussi Pajusen (kok) mukaan kuulu Helsingin kaupungin toimialaan. Hänelle ei ole esitelty suurmoskeijahankkeen yksityiskohtia.

"Kaupunki on mukana vain tonttitarpeen ja kaavoittamisen kautta. Näkisin, että esimerkiksi rahoituksen järjestelyssä valtiovallan tulisi antaa ohjeita, mikä tässä on sopiva toimintamalli", Pajunen sanoo. Kaupunginjohtajan kuvaamat tonttiasiat eivät ole Viljasen vastuualuetta.

The Ritvaa eivät ennenkään ole häirinneet ikävät pikkuasiat kuten toimi- tai vastuualue, Viljaska käyttää kyynärpäitään (ja Hyvä DemlaSisko -verkostoaan) aina kun tarve vaatii.

Jussi Pajusen on pikku pakko edes vähän peesailla Ritua (Guggis!), mutta valtion apuun parkuminen on halpaa ja typerää retoriikkaa. Ei Helsinki monissa muissakaan asioissa ole malttanut odottaa valtiovallan ohjeita, esimerkkeinä vaikkapa tuontiromanneille tarjottavat terveyspalvelut.

Asian juridista pohdintaa

Toisin kuin jotkut kiihkeimmät moskeijahanketta puolustelevat vihervassarit ja demarit väittävät, perustuslain uskonnonvapauspykälä (11§) ei puhu mitään moskeijan vapaasta rakennusoikeudesta.

11 §
Uskonnon ja omantunnon vapaus

Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Helsingin kaupunki joko kaavoittaa tai ei kaavoita jotain aluetta, se on Helsingin kaupungin asia. Kaavasta tietysti voi valittaa ja aika tyhmä (tai demari) pitää sen lobbarin ja puolestapuhujan olla, joka kuvittelee näin epämääräisen ja potentiaalisesti vaarallisen hankkeen olevan läpihuutojuttu.

"Hanke on alkutekijöissään, eikä millään uskonnollisella yhteisöllä ole erivapauksia erottautua tavanomaisesta kaavavalmistelusta. Voisin kuvitella, että suurmoskeija olisi myös hanke, josta valitettaisiin", kuvaa Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Risto Rautava (kok). (Lähde: Pravda 25.7.2015)

Risto Rautava on täysin oikeassa siinä, että valituksia tulee aivan varmasti. Muutenkin ruuhkaisessa Helsingin hallinto-oikeudessa käsittely kestänee noin vuoden, jatkokäsittely Korkeimmassa hallinto-oikeudessa vähintään saman aikaa.

Helsingin kaupunki saattaa joutua vastaamaan myös mahdollisiin syrjintäsyytteisiin Helsingin käräjäoikeudessa. Uudessa syrjintälaissa on käänteinen todistustaakka, eli Helsingin pitää pystyä todistamaan ettei se sunnimuslimeille tonttia kaavoittaessaan - saati lahjoittaessaan - syrji mitään muuta ryhmittymää. Hankkeen vastustajat saavat kyllä asiaa ajamaan niin taitavat juristit, että käsittely mennee Korkeimpaan oikeuteen asti. Niin vahvasti haiskahtaa ennakkotapaukselta. Lisäksi asian mahdollinen käsittely EIT:ssä, eli lyhyimmillläänkin tämän vatvomiseen menee vuosikausia. Onko järkee vai ei?

Sleepy Sleepers - onko järkee vai ei

Päivän pelle: Richard Armstrong, Guggenheim-säätiön pääjohtaja

Guggenheimin säätiön pääjohtaja Richard Armstrong toivoo ihmisten huomaavan "positiivisen signaalin", kun säätiö pystyy keräämään "yksityisiltä ihmisiltä, yrityksiltä ja säätiöiltä" rahoituksen pari miljoonaa euroa maksavaan arkkitehtuurikilpailuun Guggenheimin museon suunnittelemiseksi Helsingin Etelärantaan.

"Se osoittaa suurta uskoa yhteiskunnan tulevaisuuteen", hän kertoo Helsingin Sanomille.

Jos kaupunki lupaa pitää Etelärannan tontin osoitettuna hankkeelle arkkitehtuurikilpailun ajaksi, säätiö järjestää kilpailun ensi vuoden aikana.

Kilpailun jälkeen kaupunki voi tietysti jättää alueen vaikka nykyiselleen parkkipaikaksi, jos voittajasuunnitelma ja itse rakennuksen kovin hitaasti täsmentyvä rahoitusmalli eivät miellytä.

Tämä kuvastaa hyvin sitä mentaliteettia, millä Guggenheim-hanketta edelleen ajetaan kuin sitä kuuluisaa käärmettä pyssyyn. Lukekaa tarkkaan, mitä tämä sälli tässä yrittää selittää. Armstrong tuntuu pitävän meitä suomalaisia barbaareina, joille pitää opettaa kulttuuria ja jotka pitää pitää erossa Mannerheimintietä pitkin kävelevistä jääkarhuista ja pingviineistä.

Armstrong toivoo nyt laajaa jatkokeskustelua, jonka avulla hän voi täsmentää esitystään. Keskustelun pohjaksi hän tarjoaa tiistaina esittelemässään esityksessä erilaisia rahoitusmalleja, jotka osoittavat Boston Consulting Groupin tekemän tutkimuksen mukaan miljoonien eurojen vuotuiset hyödyt veronmaksajille. Jopa 130 miljoonan euron rakentamisinvestointi maksaisi itsensä takaisin Armstrongin mukaan nopeasti.


Joo, ja kuu on juustoa, rahaa tulee taikaseinästä ja sähköä töpselistä. Muistellaanpa, mitä asiasta kirjoitettiin noin vuosi sitten.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on tuonut julkisuuteen ehdotuksensa Guggenheim-museohankkeen edistämisestä. Kun alkoi näyttää siltä, että koko kakku olisi liian iso pala nielaistavaksi kerralla, se paloiteltiin neljään osaan. Seuraavaksi tulee vaihe kaksi, joka sisältää arkkitehtuurikilpailun järjestämisen, kaupungin Taidemuseon tulevat muutokset ja säätiön perustamisen yksityistä varainhankintaa varten. Sen jälkeen mietitään jatkoa.

Nykyisen valtuuston pitäisi siis hyväksyä vain tämän vaiheen toteutus, joka maksaa 4,8 miljoonaa euroa. Kun arkkitehtuuri tiedetään, selviävät myös lopulliset rakennuskustannukset. Arkkitehtuurikilpailuun osallistujille annetaan kuitenkin ohjeeksi pysyä 130-140 miljoonan kieppeillä.

Kuinkas sattuikaan, tänään Jussi Pajunen on tätä mieltä.


Kolmantena mielenkiintoisena Helsingin ja myös koko Suomen kasvualana Jussi Pajunen näkee kulttuurialan.

- Suomessa perisyntinä on katsoa vain yhtä asiaa – tällä hetkellä Guggenheimia. Näin ei pidä kuitenkaan tehdä, vaan pitäisi nähdä kokonaisuus, jonka osana voisi olla Guggenheim, sillä tarvitsemme Suomeeen myös kansainvälisiä toimijoita.

Jussi Pajusen ja Ritva Viljasen touhuissa haisee mustassa muovisäkissä auringonpaisteessa hautunut ja märäntynyt rotta, niin fanaattisesti he tätä utopistista hanketta puolustavat. Kannattaa lukea tämä YLE:n uutinen.

Oman painavan sanansa ovat sanoneet myös kaupunginvaltuutettu Thomas Wallgren (sd.), joka aika suorasanaisesti kritisoi Helsingin kaupunginjohtajia ja valtuuston puheenjohtajia siitä, että he ovat olleet Guggenheim-säätiön lobattavana, mutta eivät ole avoimesti kertoneet tapaamisten sisällöstä.

Tästäkös Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tatu Rauhamäki (kok.) "pöyristyi":

–Kuulostaa uskomattomalta ja erittäin loukkaavalta. Pitää juristien kanssa pohtia, täyttyykö tässä kunnianloukkauksen piirteet. Erittäin vastuutonta ja erikoista tekstiä kaupunginvaltuutetulta.

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Siitä vaan juristitkin tätä soppaa hämmentämään!

Pravdan, "suurimman ja kauneimman" - siis omasta mielestään - pääkirjoitus on osoitus ennen niin hyvän ja luotettavan median nykyisesti alennustilasta.

Guggenheimin museon merkitystä pitää kuitenkin kyetä etsimään myös kustannusarvion ja kassavirran ohi. Kansainvälinen museohanke ei ver­taudu suoraan tehtaan tai edes kansallisen taidemuseon pystyttämiseen.

Guggenheimin museossa ei ole kysymys vain suomalaisen ja pohjoismaisen taiteen, designin ja arkkitehtuurin edistämisestä, kulttuurituristien houkuttelemisesta tai Helsinki-brändin rakentamisesta. Onnistunut hanke voi yhtä lailla ruokkia luovuutta, elämänlaatua, kaupunkilaisten viih­tyvyyttä ja uutta liiketoimintaa.

Päättäjien ja kaupunkilaisten pitää nyt kysyä itseltään, onko Helsingillä ja Suomella varaa torjua Guggenheimin säätiön tarjous.

Kerrassaan mahtavaa journalismia, lukijoiden aliarviointia pahimmillaan. Eivätkö ne reppanat siellä toimituksessa edelleenkään tajua, että jokainen omilla aivoillaan ajatteleva lukija huomaa heti, mitä tuon hätäpaskan rivien välistä löytyy?

Eikö Pravdan toimituksessa todellakaan ole ensimmäistäkään tutkivaa journalistia, joka osaa ja uskaltaa kyseenalaistaa ensinnäkin koko hankkeen järkevyyden, toiseksi rakennuskustannusten realismin ja kolmanneksi hankkeen taloudelliset vaikutukset? "Sata työntekijää, välillisesti jopa 300!". Aivan varmasti.